2. OPETUSSUUNNITELMAN TASOT

Opetussuunnitelman käsite määritellään Lahdeksen mukaan "ennakolta laadituksi kokonaissuunnitelmaksi kaikista niistä toimenpiteistä, joilla pyritään toteuttamaan koululle asetettuja tavoitteita" (Lahdes 1977, 19).

Opetussuunnitelmassa erotetaan eri tasoja, joilla toimitaan. Lahdes (1977) on erottanut opetussuunnitelmasta kolme eri tasoa:

1. Etukäteen laadittu opetussuunnitelma

2. Toimenpiteet opetussuunnitelman toteuttamiseksi.

3. Oppilaiden kokemukset.

Opetussuunnitelman ensimmäistä tasoa on edustanut valtakunnallinen komiteamietintö. Peruskouluun opetussuunnitelman laati POPS-komitea, jonka pohjalta kunnat laativat oman paikallisen suunnitelmansa. (Kansanen et al. 1980, 7-8.) Yhteiskunnallisista ja tieteellisistä muutospaineista johtuen opetussuunnitelman laatiminen on siirtynyt valtakunnalliselta tasolta koulujen tehtäväksi. Opetushallitus julkaisee enää vain opetussuunnitelman perusteet, jotka ovat pohjana koulukohtaisten opetussuunnitelmien laadinnassa. (Opetushallitus 1994, 8-9, 15.)

Opetussuunnitelman toinen taso, toimenpiteet opetussuunnitelman toteuttamiseksi, toteutuu koulussa opettajan opetuksen ja hänen käyttämiensä työtapojen avulla. Kolmas taso, oppilaiden kokemukset, näkyy oppilaiden käyttäytymisen muutoksena. Se on Lahdeksen mukaan opetussuunnitelman tärkein taso. Se osoittaa onko ennalta laadittu suunnitelma saatu käytäntöön. (Lahdes 1977, 19.) Lahdes (1977, 20) on kuvannut opetussuunnitelman eri tasojen vastaavuutta seuraavasti (kuvio 1).

KUVIO 1. Opetussuunnitelman kolmen tason: etukäteissuunnitelman (1), toteutetun (2) ja oppilaiden kokeman (3) vastaavuus sen ollessa hyvä (A) ja huono (B). (Lahdes 1977, 20)

Opetussuunnitelman eri tasojen olisi vastattava toisiaan mahdollisimman hyvin. Täydelliseen vastaavuuteen ei Lahdeksen mukaan kuitenkaan voi päästä. (Lahdes 1977, 20.)

Tutkijat ovat tehneet opetussuunnitelman tasoista eri tulkintoja. Kansanen et al. (1980, 19) pitävät opetussuunnitelman jakoa kirjoitettuun ja elettyyn opetussuunnitelmaan riittävänä. He kuitenkin edellyttävät, että opetussuunnitelmalla tarkoitetaan tällöin kaikkia oppilaille etukäteen suunniteltuja oppimistilaisuuksia ja tavoitteet on etukäteen ilmoitettu. Opetussuunnitelman toteutumistutkimuksella he voivat siten osoittaa, millä tavoin eletty opetussuunnitelma vastaa ennakkoon laadittua kirjoitettua opetussuunnitelmaa. He painottavat myös, että opetussuunnitelman toteutustapahtumaan, opetukseen, ja tulosten arviointiin liittyvät kiinteästi myös oppilaan kokemukset. Kokemukset ovat siis osa elettyä opetussuunnitelmaa.

Ongelmallista on, että käsitettä eletty opetussuunnitelma on käytetty Kansasesta poiketen myös vain Lahdeksen (1977) opetussuunnitelman kolmannesta tasosta. Olkinuoran (1983, 9) mukaan eletty opetussuunnitelma liittyy oppilaiden kokemusten tasoon. Elettyä opetussuunnitelmaa voidaan täten tutkia selvittämällä oppilaiden subjektiivisia kokemuksia fenomenologisesti.

Kansanen ja Uusikylä (1988, 5) ovat erottaneet eletystä opetussuunnitelmasta erikseen koetun opetussuunnitelman. He painottavat, että koettu opetussuunnitelma edellyttää yksilötason kokemuksia. Elettyä opetussuunnitelmaa voidaan tutkia ilman kokemuksien varsinaista selvittämistä, esimerkiksi observoimalla.

Tässä tutkimuksessa sovelletaan Kansasen jaottelua, joka perustuu kirjoitettuun, elettyyn ja koettuun opetussuunnitelmaan (Kansanen et al. 1980; Kansanen & Uusikylä 1988). Kirjoitettu opetussuunnitelma on Turun normaalikoulun vieraskielisen opetuksen opetussuunnitelma (1995). Elettyä opetussuunnitelmaa tutkitaan observoimalla vieraskielistä opetusta. Koettua opetussuunnitelmaa tutkitaan selvittämällä oppilaiden ja opettajan kokemuksia vieraskielisestä opetusmenetelmästä ja opetuksen elementeistä: vieraskielestä, vieraskielellä kommunikoimisesta ja oppimisympäristöstä. Oppimistuloksista selvitetään oppilaiden englannin kielen suullinen kielitaito.