9.4 Opettajan kokemukset vieraskielisestä opetuksesta
Vieraskielistä luokkaa opettava luokanopettaja valmistui
kasvatustieteiden kandidaatiksi vuonna 1989, lisensiaatiksi 1992 ja
tohtoriksi 1995. Hänellä on opetuskokemusta kuuden vuoden
ajalta. Hän on käynyt Jyväskylässä
kielipainotteisille opettajille suunnatun kielikylpyperiaatteisiin
pohjautuvan TCFL-kurssin, sekä erilaisia kielikursseja ulkomailla.
Vieraskielisen luokan opettajan mukaan vieraskieltä
pyritään käyttämään 4. luokalla
opetuskielenä 25-50 prosenttia. 25 prosenttia nähdään
alarajana, josta kukin opettaja tai opetusharjoittelija voi
lisätä vieraskielen määrä kykyjensä ja
halujensa mukaan. 50 prosenttiin ei kuitenkaan jatkuvasti
päästä, eikä varsinaisesti pyritäkään.
Vieraskielisen luokan opettajan roolin luokanopettaja näkee
samanlaisena normaalin luokan opettajan roolin kanssa.
Opettajapersoonallisuus on pohjimmiltaan kummassakin sama, johon
käytetty kieli tuo oman lisänsä. Opettajan tulee olla
realistinen kielitaitonsa sekä kykyjensä suhteen ja pystyä
löytämään ratkaisuja esille nouseviin ongelmiin,
esimerkiksi kollegoilta apua kysymällä.
Opettajan työmäärän luokanopettaja näkee
suurempana kuin tavallista luokkaa opetettaessa, ainakin omalla
kohdallaan. Kielimateriaalin etsimiseen ja neuvojen kysymiseen menee
rajoittuneen kielitaidon omaavalta yllättävän paljon aikaa.
Opettajien yhteistyö toimii koulussa hyvin. Materiaaleja lainataan
kollegoilta tarvittaessa ja ajatuksia vaihdetaan tiheästi.
Oppilaan roolista ja työtavoista puhuttaessa opettaja korosti
monipuolisuuden merkitystä ja huomautti myös opettajajohtoisen
opetuksen tarpeellisuudesta esimerkiksi uusien käsitteiden
opettamisessa. Toisaalta ryhmätyötaitojen kehittämistä
ei saa unohtaa. Oppilaalta vaaditaan keskittymiskykyä ja hyviä
oppimisvalmiuksia. Oppilaan äidinkielen taidon pitäisi olla
riittävän vahva. Ulospäinsuuntautuvuutta opettaja ei
näe mitenkään välttämättömänä
edellytyksenä vieraskielisessä opetuksessa menestymiselle.
Karsintakokeita tulisikin opettajan mielestä järjestää
tulevaisuudessakin vieraskieliseen opetukseen pyrkiville oppilaille.
Kulttuurikasvatus tulee vieraskielisessä opetuksessa esille
välähdyksenomaisesti, kuten tietyissä idiomeissa. Muuten
luokanopettaja katsoo kulttuurikasvatuksen kuuluvan enemmänkin
formaaliin kielenopetukseen, ja muistuttaa luokalla olevan normaalin
suomalaisen opetussuunnitelman, jossa opetuksen välineenä
käytetään vieraskieltä.
Opettaja uskoo oppilaiden pystyvän tulevaisuudessa hankkimaan tietoa
englannin kielellä ikätovereitaan paremmin. Suullinen kielitaito
on nyt vasta kehittymässä kovaa vauhtia. Alemmilla
luokka-asteilla tavoitteena on ollut enimmäkseen kuullun
ymmärtäminen, mutta 3-4 luokilla pyritään jo
kirjoitetun tekstin ymmärtämiseen ja kokonaisilla lauseilla
vastaamiseen. Kielitaidon vaihtelu on suuri, mutta oppilaille
pitää antaa mahdollisuus edetä kielenoppimisessa oman
yksilöllisen nopeutensa mukaisesti.
Kysyttäessä kielenkäytön eroista oppiaineittain
opettaja kertoi näkevänsä asian lähinnä
persoonallisuuskysymyksenä. Ulospäinsuuntautuva oppilas pyrkii
saamaan puhekontaktia luonnostaan, kun taas vetäytyvämpi
yksilö tuo taitonsa paremmin esille kirjallisessa tuotoksessa.
Käsitteiden opettamisessa opettaja pyrkii
välttämään suoraa kääntämistä ja
haluaa oppilaiden oppivan käsitteet omakohtaisesti havainnoimalla ja
kokemalla sekä sitä kautta päättelemällä.
Apuna opettaja voi käyttää piirroksia ja
näyttelemistä. Opettaja kontrolloi ymmärtämistä
paljolti jo tulkitsemalla oppilaiden ilmeitä ja eleitä.
Lisäksi voidaan käyttää kirjallisia testejä,
pyytää oppilasta sanomaan ja niin edelleen. Oppilasta voidaan
pyytää myös itse arvioimaan omaa oppimistaan.
Itsearviointia toteutetaan oman työn arviointina,
ryhmäarviointina sekä kasvatuksellisina keskusteluina. Oppilas
joutuu esimerkiksi arvioimaan omaa edistymistään asettamiensa
viikkotavoitteiden suhteen.
Vieraskielisen opetuksen vaarana opettaja näkee puolikielisyyden.
Mikäli ymmärtämistä varmistetaan
riittävästi, vaarasta ei muodostu ongelmaa.
Äidinkielessä opettajan mielestä oppilaat
ymmärtävät lukemaansa hyvin. Kirjoittamisessa kielellinen
hienosäätö jää usein liian vähäiseksi
eivätkä oppilaat motivoidu kieliopin opiskeluun. He
pitävät sitä jostain syystä liian helppona ja
tarpeettomana, vaikka taidoissa onkin puutteita. Myös suomenkielinen
lukuharrastus on kovin vähäistä.
Englannin kielitaidossa opettaja näkee oppilaiden suurimmaksi
vahvuudeksi suullisen kielen ymmärtämisen ja vasta sen
jälkeen puheen tuottamisen. Kirjoittamisen ja tekstin
ymmärtämisen taidot ovat vasta kehittymässä.
Vieraskielinen opetus on opettajan mielestä hyvä vaihtoehto
kielellisesti suuntautuneille oppilaille. Kielitaidosta on varmasti
hyötyä kansainvälistyvässä maailmassa. Muun
muassa uuden Middle Years Program -järjestelmän mukaisia
koulutusohjelmia toimii monissa maissa, jolloin oppilaiden liikkuvuus
maasta toiseen helpottuu. Oppilaat kokevat kielitaidon hyödylliseksi
mm. internetin käytössä ja kommunikoinnissa vieraskielisten
ihmisten kanssa, joka kasvattaa heidän itsetuntoaan.