Hääpäivän aamu valkeni puolipilvisenä. Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen noin yhdeksän aikaan. Ruoka maittoi hyvin, vaikka aamiainen ja lehdenluku jäikin Kaisu (kaaso) jo kolistellessa ovea. 

Kaaso taiteili irtokynnet paikalleen ja sitten lähdimme kampaajalle ja meikkiin.

Hui, kun ilma olikin tuulinen. Kampaus ja meikki valmistuivat etuajassa. Olin jälkeen hyvin tyytyväinen. Suuntasimme Kaisun luokse.

Muistan, kuinka istuimme keittiön pöydän ääressä ja söimme sämpylöitä. Oli kova nälkä ja sämpylät maistuivat hyvältä. Kaason mies, Reijokin siihen ennätti ja kyseli koko ajan fiiliksiäni.

Olo oli toden totta omituinen. Ei jännittänyt, vaan päinvastoin oli ylirauhallinen olo. Aika vain juoksi ja itse tunnuin katselevan asioita sivusta! Oli outoa, kun oli ensimmäinen rauhallinen hetki moneen päivään.


Ajoimme autolla vanhempieni luokse pukemaan. Korsetin ja puvun ähkiminen oli aika tragikoomista. Edes sukkanauhoja en saanut kiinnitettyä irtokynsineni. Kaaso oli siis tarpeen.

Lähdimme Reijon ja Kaisun kanssa ajamaan kohti Vahtoa. Nyt alkoi jännittää ihan hiukan. Korsetti kiristi ja muutenkin oli vaivalloista istua takapenkillä pursuilevan hameen kanssa. Kesken matkan Reijo keksi, että minulle täytyy juottaa rohkaisuryyppy. En tietenkään kieltäytynyt.

 

 
Ajoimme suoraan hevosen "piilopaikalle". Kärrykyydin kun piti alun perin olla salaisuus, mutta vahingossa lipsautin siitä kyllä yhdelle jos toiselle. Tallikaverini olivat tehneet upean työn Viljamin koristelussa. Viljami on siis oma suomenhevoseni, joka kuljetettiin paikalle parinkymmenen kilometrin päästä. Suuret kiitokset Heidille, Miralle ja Janskulle. 

Kärryt puolestaan olivat viime hetken päähänpistoni, jotka saimme vuokralle Suopellon tilalta.

Tuuli kovin, kun katselin Viljamin valjastamista. Värjöttelin ladon suojassa, etten olisi vallan tärvellyt kampausta. Isikin saapui jo  paikalle.

Hevonen tuli valmiiksi ja oli kovin hermostunut. Siksi nousin kärryille ja ajelin pikku tienpätkää edes takaisin. Kärryt rahisivat hiekkaa vasten ja rautapyörien kolina tuntui arvokkaalta. Viljami oli rauhallinen, mutta samalla ryhdikäs. Ihan kuin se olisi tietänyt mistä on kyse... Tätä hetkeä niin kuin montaa muutakaan en unohda koskaan!

 
Puolessavälissä matkaa tapasimme morsiusponin, jonka oli tarkoitus rauhoitella Viljamia. Jotenkin se kai pelkäsi pienen pientä ponia tai sitten oli vain utelias. Aistin hevoseni jännittymisen. Vielä olisi pahin paikka edessä. Piti ratsastaa portin ohi, jonka toisella puolella oli ankkalammikko ankkoineen ja toisella puolella lampaita...

Tätä kohtaa jännitin etukäteen eniten ja nyt vielä enemmän, sillä kärryillä istuttiin korkealla, mutta niissä ei silti ollut juuri minkäänlaista kaidetta.

 


Onnellisesti pääsimme hääpaikan pihaan, jossa saimme muistaakseni ihailevia huokauksia kärryistä ja hevosista.  Lähdimme isin kanssa astelemaan Tomia kohti. 

 

  

 

Häämarssi alkoi soida ja astelimme alttarille hitaasti vuoroaskelin. Oli muuten hyvin harjoiteltu kuvio!

Itse vihkiminen oli todella nopeasti ohi. Muistan, että tuuli kauheasti ja ajattelin, että kukaan ei kuule mitään. Sormus ei mahtunut sormeen ja sen jälkeen alkoi huvittaa ja kun katsoin sivullamme seisoviin bestmaneihin, alkoi kauheasti naurattaa.

 

 

 

Vihkimisen jälkeen poistuimme valokuvaukseen hääpaikan puutarhaan. Sain hieman kommenttia siitä, että otin heti ohjat tiukasti käteen...

 

 

Alla on omat suosikkini hääkuvistamme:

Viivyimme kuvauksissa runsaan puoli tuntia eli ei toivottavasti liian pitkään. Samaan aikaan kaaso opasti hääväkeä ja boolit laitettiin pöytään. Taisi bändikin soitella ekat luritukset.

Palattuamme valokuvauksesta jo hieman ryvettyneinä  -hääpuku ei pitänyt vihreästä nurmikosta eivätkä kampaus ja meikki valtavasta tuulesta - oli onnitteluiden ja maljojen aika. Samaan syssyyn isi piti noin 50 sanan puheen. Omasta pyynnöstäni puhe ei ollut mitenkään pitkä tai liikuttava, sillä en halunnut missään vaiheessa iltaa kyynelehtiä. Näissä häissä oli tarkoitus olla vain ja ainoastaan hauskaa.

Ennen ruokailua kaaso muisti yhtäkkiä ohjelmalehtiset, jotka hänen oli alun perin pitänyt jakaa kuvausten aikana. Väki alkoi tutkia lehtisiä intensiivisesti.

Ruokailua ei tarvinnut odottaa, sillä tässä vaiheessa oli jo ensimmäisen leikin aika. Tutustumis-taukojumppaleikki oli kaikessa yksinkertaisuudessaan sellainen, että kaaso luki lauseen ja kehen se sopi, nousi hetkeksi seisomaan.

Tässä joitakin esimerkkejä lauseista:

Ketkä ovat morsiamen tai sulhasen sisaruksia
Ketkä ovat hoitaneet sulhasta lapsena
Ketkä ovat morsiamen koulukavereita
Ketkä ovat nähneet sulhasen alasti
Ketkä ovat olleet sulhasen kanssa oluella
jne.

          
Sisaruksemme Jani-Matti Mintun veli ja Tiiti Mintun sisko sekä Tuija Tomin sisko


 


Vieraat tutkivat ohjelmalehtisiä



 

 

Ruokailun jälkeen koitti häävalssi "Akseli ja Elina". Olimme käyneet puolen tunnin yksityistunnilla ja ihmeen hyvin se tanssi sujui. Hääväki ehti tosin jo naurahtaa, kun lähdimme tanssiin vasta kolmannesta tahdista. Mutta kyllä se hymy muuttui monen kohdalla ihmetykseksi. Etenkään Tomin äiti ei meinannut millään tajuta, että Tomi todella osaa tanssia.

Häävalssin jälkeen tanssilattia täyttyi iloksemme hyvin nopeasti. Lattia oli hyvässä käytössä läpi koko illan, sillä bändi soitti jokaiselle jotakin.

"Arvaa kumpi" - leikissä joukkueiden piti tietää kumpi imuroi myös sängyn alta tai kumpi hallitsee kaukosäädintä. Ja tällä parillahan roolit eivät tosiaankaan mene perinteiseen tyyliin...
        

          


Ja niin nähtiin näissäkin häissä myös morsiamenryöstö. Täytyihän niiden bestmanienkin jotenkin osallistua, vaikka olin ollut kovasti kaiken maailman ryöstöjä vastaan.

Onnistuin taas olemaan aika lailla blondi. Olin ylen tyytyväinen, kun ensimmäinen Tomin kavereista uskalsi tulla morsianta tanssittamaan. Vielä jopa sanoin ääneen, että "katso, tuolla kaikki muut katsovat ja nauravat, vaan eivätpä uskalla itse tulla hakemaan" Todellisuudessa muut nauroivat Timpan vyötäröllä (selän puolella siis) komeilevaa pyssyä. Kun morsianta sitten uhattiin pyssyllä tanssilattialla samaan aikaan tanssinut Matias 5 vuotta pelästyi pahanpäiväisesti...

   
Sulhanen joutui sepittämään runon sekä suostumaan tiettyihin ehtoihin koskien avioliittoa ja hevosen omistamista:

"Suostun siihen, että saan ruokaa vasta kun hevoset on ruokittu... En valita heinänkorsista sängyssä tai hevosenkarvoista pesukoneessa... Huolehdin siitä, että rahoitus tulee ehtymättömästä lähteestä..."


Hääpari ja bestmanit Pate ja Tommi


Ollaan jopa istuttu jossain vaiheessa iltaa!

 

 

      
 



 Näissä videokameralla otetuista kuvista välittyy myös jotakin illan tunnelmasta. Anna ja Pera vauhdikkaassa tanssissa samoin kuin Kaisu ja Tomi (vähemmän vauhdikkaassa) Iida ja kummisetä sekä bestmanin riemukas tominkeittotaitoaylistävä puhe.