Liinu on luonteeltaan rohkea ja rauhallinen. Se ei pelkää oikeastaan mitään; ei traktoreita, linja-autoja, tulta eikä aina edes sähköaitaa.

Se on todella ystävällinen ja mitä pienempi lapsi, sitä varmemmin Liinu seisoo paikallaan paijattavana ja halattavana.

Vaikka Liinu voi seistä käytävällä tunnin hievahtamatta letitettävänä, siltä löytyy myös ilkikurisuutta. Lukuisia kertoja se on syöksähtänyt ovenraosta, kun ovi on jäänyt raolleen. Tai portinraosta. Tai aidan alta. Kevään tietää tulleen siitä, kun Liinu ei kipitäkään Viljamin perässä illalla talliin kuten se tekee koko talven vaan lähtee pukkilaukkaa toiseen suuntaan- ruohikolle.

Ratsastaessa Liinu on aika reipas ja kärryjen edessä vielä reippaampi. Sille kerääntyy tosi paljon energiaa, jos se ei pääse liikkumaan. Pahimpina "ruutipäivinä" se on vain vinkunut, kun olen taluttanut sen kentälle ja narun irrotessa sännännyt pukkilaukkaa häntä töttöröllä jopa 10 minuuttia ympäri kenttää. Tästä syystä Liinua liikutetaan lähes joka päivä.

Suuri ongelmahan se on, että pienellä shettiksellä ratsastavat pääosin pienet lapset, joilla taitoa ei vielä niin kovasti ole, joten Liinu luulee yleensä olevansa ratsastuksessa se johtaja.

Käynnissä ja ravissa Liinu on yleensä kyllä todella helppo ja mukava, ja talutusponina se toimii kuin ajatus, mutta laukassa se herkästi kuumuu ja pukittelee.