Shetlanninponin kantaisä tundrahevonen vaelsi luultavimmin jo jääkauden aikana 10 000 vuotta sitten Shetlannin saarille, joka nykyään on saariryhmä kaukana Pohjanmerellä.

Eristyksissä muusta maailmasta oleva karu, vähäravinteinen asuinseutu muokkasi ponista vahvan, vähällä ruualla toimeen tulevan paksukarvaisen- ja jouhisen.

Poneja käytettiin kuormaponeina ja 1800-luvulta lähtien kaivostöissä, jolloin rotua kehitettiin aihempaa matalammaksi.

Shetlanninponi on vahva ja sitkeä ponirotu. Luonteeltaan se on eloisa, tarmokas, ystävällinen, älykäs ja oppivainen. (Oppivaisuuden huonompi puoli on se, että poni voi nopeasti oppia myös huonoja tapoja.)